Heikki Meriläinen (1847-1939) koki vanhempiensa uskonnollisen fanatismin vuoksi ankaran lapsuuden. Koulusivistyksen puuttumisesta huolimatta hän perusti oman koulun, opiskeli käytännön työn kautta sepäksi ja maanmittarin apulaiseksi. Osaamatta kirjoittaa aikuisikään saakka hänestä kehittyi kansankirjailija. Aikuisiällään hän toimi maanviljelijänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana kunnallispolitiikassa ja lukuisien sanomalehtikirjoitusten kautta. Kaikesta merkittävimmän kansallisen työn hän teki taikaperinteen kerääjänä. Rautatien suuntaaminen Kuopiosta Kajaaniin oli merkittävä maakunnallinen hanke, johon Meriläinen vaikutti johdonmukaisella toiminnallaan. Vuonna 2022 tulee kuluneeksi 175 vuotta Heikki Meriläisen syntymästä.

Keskustelua junaradan jatkamisesta Kajaaniin

Kun Oulun rata oli valmistunut 1886, Savon rata Kuopioon 1889 ja Karjalan rata 1894, syntyi keskustelu rataverkon jatkamisesta. Kädenvääntö käytiin siitä mihin suuntaan rautatieverkkoa laajennetaan. Erityisesti tämä koski rataverkon ulottamista Kajaaniin.. Oulussa oli asiassa oltu puuhakkaita ja vuoden 1894 valtiopäivien budjettiin oli esitetty 20 000 markkaa Oulu-Vaala -radan linjauksen koneelliseen tutkimiseen.

Keskustelussa oli ratayhteyden vetäminen Oulujoen etelä- tai pohjoispuolelta Vaalaan. Keskustelu ryöpsähti käyntiin, kun Uudessa Suomettaressa (Kaiku 12.2.1895) julkaistiin tuntemattoman kirjoittajan kirjoitus, jossa suorasukaisesti esitettiin Savon radan jatkamista Kajaaniin, koska Savon rata ulottui vasta puoleen Suomeen.  Kirjoituksessa tuotiin esille, että Kajaanin kauppiasyhdistys oli ryhtynyt puoltamaan Savon radan jatkamista Kajaaniin ”ennen kuin ryhdytään puuhaamaan sydänmaan umpisopukkaan pysähtyväksi aiottua poikkiradan pätkää”, joksi tulisi Vaalan rata. Kirjoitukseen vastasi nimimerkki (22.3.95) Uramis, joka piti täysin selvyytenä Vaalan kasvamista suureksi liike- ja tavaranvaihtopaikaksi, jone rata tulisi Oulusta ensimmäiseksi ulottaa.  Tähän keskusteluun Heikki Meriläinen otti kantaa Kaiku -lehdessä (27.3.1895) tuoden esille 24.4. Iisalmessa pidettävän rautatiekokouksen. Meriläinen toi esille kummeksuntansa miksi kajaanilaisten ja heidän tavarakuljetuksensa täytyisi kulkea kaksikymmentä  peninkulmaa pohjoiseen ennen kun päästään etelään, josta tavarat tuodaan ja jonne ne viedään. Meriläinen kiisti Vaalan merkittävän aseman ja toi esille, että merkittävänä paikkana se oli ainoastaan kesäisin. Meriläinen huomautti kirjoituksessa valtiopäivämiesten vaitiolosta. Keskusteluun osallistui (Kaiku 13.4.1895) rovaniemeläinen valtiopäivämies Iisakki Hoikka, joka kiisti Meriläisen heihin kohdistuvan syytöksen. Hoikka toi esille, että Iisalmen ja Kuopion edusmiehet ovat aloitteillaan esittäneet rautatien jatkamista Kajaaniin jo vuosien  1888, 1891 ja 1894 valtiopäivillä. Meriläinen vastasi (19.4.95) Hoikalle ja toi esille, ettei valtiopäivämiehet ole pitäneet julkisuudessa rautatiealoitteitaan. Meriläisen mukaan valtiopäivämiehet voisivat sanomalehtiin kirjoittamalla ”tehdä siunattua kylvöä, josta sitten valtiopäivillä kokoon tultuaan voisivat niittää ja korjata hyvinkin satoisaa viljaa”.  Nimimerkki Maalainen ymmärsi keskustelukirjoituksessaan (10.4.1895), että kajaanilaiset kauppiaat haluavat estää Vaalan radan toteuttamisen. Hänen mukaansa kuljetusyhteys halvemmalla rahtipalkalla meren rantaan Ouluun tarvitaan. Kaikuun kirjoittanut nimimerkki  R-n vastasi ja torjui kajaanilaisiin kauppiaisiin kohdistuvat syytökset. Hän toi esille myös Sotkamossa 13.4. pidetyn väkirikkaan rautatiekokouksen, jossa yksikään ei noussut kannattamaan Vaalan rataa. Heikki Meriläinen jatkoi vielä keskustelua vastaten (29.4.1895) nimimerkki Uramiksen väitteisiin. Meriläinen toi esille historiallisen näkökohdan miten tavaravirrat etelästä Kajaaniin ovat kulkeneet, vaikka Iisalmi  – Kajaani tieyhteys on ollut heikko. Ainoastaan terva ja tukit ovat kulkeneet Vaalan kautta ja niiden kuljetus on oululaisten kauppiaiden kynsissä eikä liikuta Kajaanin kauppiaita. Meriläinen väittää omiin kokemuksiin perustuen, että jauhotkin Kajaanissa on halvemmat kuin Oulussa.

Keskustelu jatkui rautatieverkosta. Meriläinen torjui (Kaiku 8.6.96) kaikkinaiset poikkiratakaavailut ennen kuin Savon rata on jatkettu Kajaaniin saakka. Keskustelua oli aloitettu Kurkimäen ja Ylivieksan ratayhteyden rakentamisesta. Meriläisen mukaan tälle oli parempiakin vaihtoehtoja sen jälkeen kun Savon rataa on jatkettu.

Säädyt hyväksyivät Kuopio-Iisalmi radan rakentamisen vuoden 1897 valtiopäivillä. Ratatyöt aloitettiin seuraavan vuoden helmikuussa. Rautatieliikenne Iisalmeen alkoi 1901.

Keskustelu Vaalan radasta jatkui vielä muutamalla julkisella puheenvuorolla 1898. Nimimerkki Pohjoispuolelainen yritti herätellä Oulujoen pohjoispuolelaisia ja muitakin ymmärtämään maakunnan etu. Samalla hän hälytteli joen pohjoispuolelaisia vaatimaan maantien rakentamista.

Nimimerkki Sarvi jatkoi keskustelua (Kaiku 4.4.1898) kirjoituksella Vaalan radan jatkamiseksi Kajaaniin. Samalla hän piirsi tulevaisuusvisiota Kajaanista radan ulottamisesta Karjalan radalle Sotkamon ja Nurmeksen kautta. Keskustelun kuluessa Pohjois-Karjalassa viritettiin jo hanketta ulottaa rata Joensuun kautta Kajaaniin.

Kuntien taivuttelua

Pakkaspäivän iltana 1896 Heikki Meriläinen saapui hiihtäen Ouluun sanomalehti Kaiun pååtoimittajan Kivekkään kotiin. Kivekkäällä oli viesti Meriläiselle. Läänin humaani kuvernööri Anders Malmgren oli toivonut  tapaavansa Heikki Meriläisen.  Tapaaminen järjestyi seuraavana aamuna kuvernöörin asunnossa.

Kuvernööri Anders Malmgren halusi vilpittömästi edistää kainuulaisten etua. Hän oli nähnyt miten tervan hinnalla riistettiin kainuulaisia talonpoikia ja metsien tukkipuiden ostoilla jymäytettiin metsän myyjiä.  Oululaiset olivat keinotekoisesti luoneet tilannetta, että Ouluun 1886 tullutta rautatietä jatkettaisiin Oulusta Vaalaan, kun samanaikaisesti annettiin senaattiin päin ymmärtää, ettei rautatien jatkaminen Kuopiosta Kajaaniin Maaselän maankohoamisen vuoksi olisi mahdollista. Läänin esimies oli huolestunut toisten kustannuksella tapahtuvasta oman edun tavoittelusta. Hän halusi rautatien suuntaamisessa edistää Kainuun parasta. Hän oli valmistellut jo senaatissa tietä asialle, mutta asemansa puolesta hän ei voinut mennä Kajaaniin kertomaan sitä mihin hän Meriläistä pyysi.

Kuvernööri oli tietoinen, että senaatin asettama toimikunnan tutkimuksen mukaan oli toiveena saada rautatie jatkumaan Kuopiosta Iisalmeen. Tulevilla ratkaisuilla oli kiire ja siksi kuvernööri vetosi Heikki Meriläiseen, jotta kainuulaiset toimisivat yhteistyössä iisalmelaisten kanssa ja Savon rataa jatkettaisiin Kajaaniin saakka.  Meriläisen lämpeni heti asialle ja teki työtä pyydettyä. Kajaanissa hän kääntyi ystävänsä Aate Rimpiläisen puoleen ja kaikki silmäätekevät kokoontuivat Aate Rimpiläisen saliin. Yhdessä päätettiin järjestää koko Kajaanin kihlakuntaa koskeva rautatiekokous Kajaanissa 20.4.1896. Päätettiin kutsua kokoukseen kaikki kuntien valitsemat edustajat.

Mutta ensin oli pidettävä kuntakokoukset. Heikki Meriläinen valtuutettiin viemään asiasta tietoutta kaikkiin kuntakokouksiin. Ensimmäinen vastoinkäyminen ilmeni heti Ristijärvellä. Valtiopäivämies Tuliniemi oli sitoutunut ajaman valtiopäivillä rautatien jatkamista Oulusta Vaalaan. Asiasta päätettäisiin seuraavilla valtiopäivillä. Näin Meriläisen ehdotus sai täysin kielteisen vastaanoton ja Tuliniemi kehotti Meriläistä palaamaan kotiinsa.  Hyrynsalmella lukkari Juntunen otti kylmästi innostuneen lähettilään vastaan, mutta kuntakokouksen esimies lupasi ottaa asian esille. Kielteisyys toistui Puolangalla, sillä sieltä oli lyhempi matka Vaalaan kuin Kajaaniin.  Pettymysten saartama hiihtäjä ei antanut periksi, vaan suuntasi kulkunsa Suomussalmen kautta Kuhmoon ja Sotkamoon, joissa kunnissa johtomiehet suhtautuivat myönteisesti Meriläisen esityksiin. Meriläinen kirjoitti asiasta Oulun Kaikuun, Päivälehteen ja Uuteen Suomettareen.

Kuopiosta saapuneen kirjelmän johdosta Kajaanin valtuusto oli käsitellyt rautatiekysymystä 18.3.1895 ja asettanut valiokunnan, joka ottanut väljän kannan rautatien suuntaamiseen Kuopion jälkeen Iisalmeen saakka.

Kajaanin rautatiekokouksessa valittiin Heikki Meriläinen ja Kaarlo Kokkonen edustajiksi Helsinkiin. Iisalmessa he liittyivät 8-henkilön ryhmään. Valtuutettujen joukko kävi yhdentoista senaattorin puheilla. Tuloksena päätettiin suorittaa taloustutkimus ja koneellinen maastotutkimus Kuopiosta Kajaaniin saakka.

Osassa kihlakuntaa ehkä ymmärrettiin, että Savon ratayhteys tarjosi ratayhteyden talvisatamiin ja toisi kilpailevan yhteyden tervan kaupalle, jolloin päästäisiin vaikuttamaan myytävän tervan hintaan.  Etelästä ostettavat kaupan tavarat olivat halvempia etelässä kuin Oulun kautta tuotuna.

Meriläinen rautatietoimikunnassa

Asiat etenivät nopeasti. Senaatti nimesi 17.5.1896 viisihenkisen taloudellisen toimikunnan valmistelemaan hanketta.  Sen puheenjohtajana toimi kuvernööri G. Aminoff ja jäseninä yli-insinööri K. W. Prander, maanviljelijä Heikki Meriläinen Sotkamosta, maanviljelyneuvos J. Lagus Iisalmesta ja kauppias Matti Savolainen Kuopiosta. Kainuuta edusti tuossa toimikunnassa vain Heikki Meriläinen.

Rautatietä suunniteltiin jo Karttulan/Pielaveden kautta, koska ei uskottu ylitettävän Kallaveden salmia. Epäilemättä Meriläinen pystyi vaikuttamaan lopullisiin rautatielinjauksiin, sillä hänellä oli Anders Lönnbohmin monivuotisena maanmittauksen mittamiesajalta kykyä katsoa konkreettisemmin maastollisia olosuhteita. Meriläisen tekemät havainnot ja sinnikkäät tutkimukset Kallaniemen ja Toivonniemen väliin yhteen linjaan sijoittuvista saarista sai komitean suuntaamaan rautatien suoraan saarilinjaan kuuluvan Sorsasalon kautta yli Kallaveden Iisalmeen. Meriläinen sai ensiksi puolelleen kauppias Savolaisen sekä sai uskoteltua kuvernööri Aminoffille saarien kautta kulkevan rautatielinjan mahdollisuudesta. Aminoff ei tuntenut saarien olemassaoloa.

Rautatietoimikunta kuuli kuntia. Syksyllä 1895 rautatietoimikunta  vieraili Kajaanissa. Sen kunniaksi järjestettiin päivälliset. Kajaanin kaupunki lahjoitti kaupungin alueelta maapohjan ilmaiseksi ja ratapölkyt.

Vuonna 1897 asetettiin uusi rautatiekomitea valmistelemaan ratayhteyttä Iisalmen ja Kajaanin välillä. Heikki Meriläinen ei enää sinä ollut mukana.

Rautatie avattiin Iisalmesta Kajaaniin 3.6.1904 ja 10.10. samana vuonna rata avattiin liikenteelle. Rautatien tulo vaikutti merkittävästi Kajaanin teollistamiseen ja yhteyteen muun maailman kanssa. . Vuonna 1910 matkustajien rautatiepilettejä myytiin 14 192 ja saapuneita matkustajia oli 14 787. Tavaraa lähetettiin Kajaanin asemalta 36 800 000 kiloa. Oulu – Nurmes rata avattiin 1930.

Esko Piippo